Täytyy sanoa, että oli vaikea valita presidentti ehdokas. Tosiasia on että ollaan vähän kiikun kaakun onko Suomi jumalan kansa vai jumalaton kansa. Hyvänä päivänä tää vaikuttaa aika jumalalliselta. Helsingin mediamission aikana aika moni politiikko tuli kaapista ulos ja tunnustautui kristityksi mm. Heinäluoma ja Kätäinen. Huonona päivänä satatuhat päinen lauma hurraa pedon näköselle miehelle kauppatorilla.
Huonona päivänä näyttää siltä, että sama peto on saanut aika paljon pahaa aikaan kadut täynnä roskaa, huumeneula bussipysäkillä ja tupakantupit sotkevat valkoisen hangen. Kuitenkin kun luen bussissa Raamattua, niin yli puolet ihmisestä hymyillen hyvästelevät minut poikkeuksellisen ystävällisesti. Ehkä Suomen kansan hapuilu hyvän ja pahan välillä kuvaa hyvin suomalaisen tai "kristityn" elämää keskimäärin. Atakaa anteeksi tämä huono analyysi, mutta arvioikaa sen paikkansa pitävyyttä: Suomalaiset juhlivat 30 päivää kuukaudessa, mutta kuitenkin yhtenä päivänä huonona hetkenä tai kurjassa olossa hapuilevat armoa ja apua Jumalalta. Näinhän meidän varteenotettava presidenttiehdokaskin toimii omien sanojensa mukaan. Missä Suomi menee, kiinnostaa muo. Kerro sinä kaipaatko elämässäsi uudistusta, Jumalan muutosvoimaa tai Jumalaa, jotain korkeampaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti