Eilen illalla tein iltalenkin tihkusateessa kahden poikani kanssa kierrätyspisteelle Googlemapsista katsottuna 800 metriä. Kahden pienen pojan kanssa ilman rattaita tuohon matkaan meni noin tunti. Juosten yksin olisin tehnyt matkan 7 minuutissa ja metallipurkkien palautuksen kanssa toimenpiteeseen olisi kulunut 10 minuuttia.

Kuuntelin viime viikon perjantaina radiosta että Kuusankoski Oy Vantaalla arvioi yhden metallipurkin arvoksi 2 senttiä. Eilen vein viisi metallitölkkiä kierrätykseen eli niiden arvo raaka-aineena oli 10 senttiä eli 0,1 euroa. Jos laskisin toimenpiteelle tuntipalkan, niin tuntipalkoille siinä en pääsisi mutta samalla sain hyötyliikuntaa. Kuitenkin jos jokainen kotitalous ostaisi esimerkiksi 5 säilykepurkkia kuukaudessa ja palauttaisi kierrätykseen ne niin raaka-aineen arvo on jo merkittävä. Otan tässä vapauden määritellä kotitalouden kooksi 5 henkeä laskennan helpottamiseksi. Kun viiden miljoonan kansan miljoona kotitaloutta palauttaa 10 sentin arvosta, niin vuodessa siitä kertyy 1,2 miljoonaa Euroa! Todennäköisesti me kulutamme paljon enemmän kuin 1 säilyketölkin henkilöä kohden kuukaudessa. Onko meillä varaa heittää yli miljoona Euroa roskiin vuodessa!!!?

Aamujontaja Yle Puheen radio-ohjelmassa ehdotti, että säilykepurkkeihin laitetaan 5 sentin pantti, jotta raaka-aine saataisiin kierrätetyiksi. Tarpeetonta lienee sanoa että on melko paljon edullisempaa kantaa se raaka-aine keittiön pöydältä talteen kuin kaivaa metalli toiselta puolelta maapalloa maan alta.

Koulun uudistaminen ja avaimet Suomen menestykseen

Mietin myös että olisikohan paikallaan tuoda peruskouluun takaisin tasokokeet jotta työrauha säilyisi kouluissa. Perustelen väittämää sillä että kun nykyisin esimerkiksi matematiikan opetus etenee usein heikompien tai keskittymisvaikeuksia kärsivien oppijoiden vauhtia tällöin nopeat tai lahjakkaat oppijat kärsivät. Tästä seuraa se että osa oppijoista ryhtyy häiritsemään tuntia ja osa tylsistyy. Antamalla lahjakkaammille oppijoille mielekkäitä ja haastavampia tehtäviä he pääsevät harjoittelemaan ja voivat varhaisemmin kehittyä lahjakkaiksi osaajiksi. Nykyisin kun Suomi tarvitsee lisää huippuosaajia, niin tässä olisi yksi hieno keino hiota uusia timantteja. 
Ainakin nykysysteemissä monella palaa turhaan aikaa koulussa. Toiset tylsistyvät toisia treenataan aloilla jotka eivät heitä kiinnosta. Joskus sitä miettii olisiko hyvä käydä jotain kyvykkyystestejä jotta ihmisen suuntautuminen ja lahjat löytyisivät jo nuorempana että ei tarvitsisi turhaan opiskella esimerkiksi algebraa, jos kyvyt ovat kielessä, filosofiassa tai kädentaitajana.

Koulussa on useita niitä joita ei kiinnosta koulun käynti. He jopa perustelevat että eivät he koskaan tarvitse näitä prosenttilaskuja tai funktioita. Usein juuri nämä ihmiset ryhmittelevät itsensä käytännön ihmisiksi, jotka sanovat pärjäävänsä käsi-ja teknisissä töissä. Mietin että voisikohan tälläisille henkilöille avata reitin esimerkiksi 7.-8. luokan jälkeen käytäntöpainotteisemmalle 3 vuoden linjalle jossa samalla käytäisiin täydentävästi mutta hitaampaa tahtia esimekiksi loput perustkoulun asiat ja samalla olisi mahdollista opiskella joku ammatti esimerkiksi puuseppä, maalari, pintakäsittelijä, rappari, perinneseppä yms. Tämä käytännön linja kestäisi 2 vuotta ilman ammattia 3 vuotta jolloin saisi pätevyyden ammattiin. Käytännössä 2 vuotinen linjassa ei pituus eroaisi nkyisestä, mutta kolmivuotisessa linjasssa pääsisi nopeammin ammattiin ja työelämään käsiksi. Nykyisinhän on ongelmana ammattikoulun suuri keskeyttämisprosentti ja tässä olisi nyt yksi ratkaisu tähän ongelmaan. Myös ollaan huolissaan hoitosuhteesta ja työurien pituudesta. Miksi ei näin pidennetä niitä? Jos ihminen myöhemmin toteaisi että hän haluaisi jatkaa yliopistoon se olisi myös mahdollista.

Lisäksi jos haluttaisiin lisää osaajia ja työpaikkoja maahamme olisi hyvä koulussa opettaa jo kirjanpitoa ja ammatinharjoittajan elämään kuuluvaa paperityötä.

Uskonnon merkitys ihmiselle, kouluopetukselle ja yhteiskunnalle

Olen miettinyt tuota uskonnon opetuksen merkitystä ja asemaa kansainvälistyvässä Suomessa. Ei ole voinut jäädä huomaamatta monien kristillisten medioiden palstoilla ja kirkon edustajien suulla tyrmistystä kun uskonnon opetusta vähennettiin käsittääkseni 3/4:teen. Toisenlainen äänenpaino on ollut pitkään näkemys että ei maallistuneessa yhteiskunnassa tarvita uskonnon opetusta. Monet perustelevat uskonnon opetuksen lisääntynyttä merkitystä sillä että nykynuori elää kansainvälistyvässä ympäristössä ja näin uskonnon "lukutaito" on entistä tärkeämpää. Itsekin asun kaupunginosassa jossa liki kolmannes on maahanmuuttajia. Mielestäni sen sijaan että pyrittäisiin kaikkia oppilaita sulauttamaan luterilaisen uskon alle, niin parempi olisi antaa omaa tunnustuksellista opetusta ja sen lisäksi uskontotiedon nimistä oppiainetta. Uskontotieto-oppiaineessa voitaisiin keskittyä siihen mitkä elementit ovat yhteistä kaikille uskonnoille eli meidän yhteistä perintöä. Esimerkiksi lähtteä juuresta eli juutalaisuudesta ja voitaisiin myös perehtyä hinduismiin, koska nämä lienevät vanhimpia uskontoja.

Pohdin voisiko koulussa enemmän järjestää yhteiskristillisille hartauksille jonne voisi kaikki kristillisiin kirkkoihin kuuluvat osallistua esim. viikottain tai rukouspiirin omaisesti päivittäin. Samalla tavalla voisi myös suurimmille vähemmistö uskonnoille järjestää vastaavia seremonioita. Mielestäni vaikka ihminen ei kuuluisi uskontoon on hyvä muistaa että ihmiselle on erittäin tärkeitä yhteisölliset seremoniat. Mielestäni uskonnottomien vanhempien, jotka eivät itse järjestä mitään riittejä, olisi hyvä pohtia olisiko siitä haittaa jos heidän lapsensa osallistuisi jonkin uskonnon seremoniaan, hartauteen tai lehtimajajuhlaan tms. Muistelen itse että vaikka en kokenut ns. uskonyhteyttä luokkakavereiden kanssa koulussa, mutta rakennuin silti virsien laulamisesta, hartauksista ja vakaamuksellisesta kristillisestä opetuksesta koulussa. Kristinuskokin on ennen kaikkea käytännön tekojen tekemistä yhdessä -auttamista ja palvelemista. Miksei koulun kanssa Kristukseen uskovat voisi mennä vaikka vanhainkotiin viettämään aikaa vanhuksien kanssa oppimaan heiltä ja esimerkiksi lukemaan heille. Käsittääkseni em. hoitokodeissa on resurssipula sellainen että hoitajilla ei ole hoidettaville aikaa. Tälläinen kanssakäyminen voisi olla inspiraationlähteenä molemmille osapuolille. Pelkkä luokassa istuminen ei ole aina paras lähtökohta oppimiselle ja puhumattakaan luovuudelle. Yksi ynnä yksi on kaksi.

Uskonto on erittäin perustavanlaatuinen identiteetin rakentaja ja monessa keskustelussa on uskonto typistetty lähinnä arvo-opetukseksi, mutta uskonnon kautta ihmisen identtiteeti rakentuu. Kun elämän tarkoituskysymykset on selvillä, niin et ole enää läheskään niin helppo uhri mainoksille jotka yrittävät luoda uskonnon kaltaista mielikuvaa mm."apple". On esitetty että uskonnon voisi korvata historialla yms. Uskonto on oikeastaan erottamaton osa ihmistä ja se antaa vastauksen kysymyksille miksi olen täällä, ketä varten. Uskonnon avulla ihminen liittyy yhteisöön ja kristillisessä kirkossa seurakuntaan. Paljon puhutaan Suomessa yhteisöllisyyden puutteesta ja siitä seuraavista ongelmista, onko se ihme kun ihmiset ovat hylänneet yhteisen uskon. Ilman uskontoa ihminen nostaa itsensä jumalan asemaan ja tästä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Tämä on epätervesuhde joka lopulta tuhoaa ihmisen itsensä.

Monet vapaiden suuntien edustajat olisivat taas valmiit luopumaan kokonaan tunnustuksellisesta uskonnon opetuksesta. Mielestäni myös kirkon ja valtion nykyinen liitos edustaa tätä institutionaalista mallia, joka ei elävöitä seurakuntaa. Pahimmillan tämä ns. kirkollisuus johtaa siihen että uskonnolliset menot ja kirkossa käynti vie todellisen hengellisen nälän tunteen ja suhde Herraan Jeesukseen jää kaukaiseksi ja usko sovitukseen unohtuu.

 

 

Myös muslimiystävät ovat olleet pahoillaan uskonnon opetuksen vähentämisessä, koska pitävät ihmiskäsityksen muodotumisen ja tuntemisen kannalta oman uskonnon opetusta tärkeänä.

Joku on sanonut hyvin että on vaikea oppia vieraita kieliä jos ei omaa (äidin)kieltä ole oppinut.

Usko Jumalaan pysyy

Hyviä uutisia Jumala on tullut takaisin -Hän oli kuollut, mutta nyt Hän elää. Hän on yhä kuollut monille, mutta monet turvaavat Jumalaan vasta kun on ahdistus, taloudellinen ahdistus tai muu. “Nöyrry ihminen jo hyvinä päivinä sillä et tiedä koska paha päivä tulee. “
Minulle yritettiin lukiossa syöttää ajatusta -Jumalaa ei ole. Perusteluna käytetään seuraavia argumentteja: pahan ongelmaa -miksi on pahaa, evoluutio -olemme täällä sattuman tuloksesta. Onko ihmisen tuleminen maailmaan vain pitkän ja vaivalloisen kehityksen tulosta vai tekikö meidät kaikkivaltias Luoja puhaltamalla elämän hengen maan tomuun ja muovaamalla meidät atomi atomilta. Kumpi tuntuu uskottavammalta? Olemmeko syntyneet monien mutaatioiden kautta vai älykkään Olennon ohjauksen kautta. Kehitysopin mukaan eläinten kehityksen mekanismina on mutaatio, mutta havaintoihin perustuvan tieteen piirissä ei ole yhtään todistetta lajille edullista mutaatiota eläinkunnan tasolla. Lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut merkittävästi lisänäyttöä että eläinkunnan historia ei ole sellainen mitä kouluissa opetetaan mm. hitaan kehityksen osalta, koska fossiililöydöistä ei ole löytynyt välimuotoja ns. “puuttuvia renkaita” vaan kaikki fossiilit ovat olleet pitkälle kehittyneitä mm. liskolintu.  Voidaan todeta terveen logiikan pohjalta että kehitysoppi tai hovikelpoisemmalta nimeltään evoluutioteoria ei ole tieteellinen tosiasia vaan vain teoria ja se olisi myös aika yliopiston luonnontieteenharjoittajienkin huomioida. Katsoisin että tämä tieteen harhapolku alkoi reilu sata vuotta sitten ja harhapolun taustalla on näyttäisi vaikuttavan poliittinen tarkoitus romuttaa perinteinen arvomaailma, usko kristittyjen Jumalaan ja tuoda uusia parisuhdestandardeja ja eutanasiaa. Kuka tietää miksi? Näyttäisi siltä että koko länsimainen järjestelmä ja sen moraali romutetaan samalla.
Aikaisemmin myös on argumentoitu että lapsi uskoo Jumalaan koska tämä näkemys “pakkosyötetään” hänelle esimerkiksi koulun uskonnon tunnilla tai vanhempien taholta. Tänä keväänä tunnettu aikakausilehti julkaisi “Kokeellisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että alle kymmenenvuotiaat lapset pitivät kreationistisia selityksiä elävien olentojen alkuperästä evoluutioselityksiä uskottavampina - myös ne lapset, joiden opettajat ja vanhemmat hyväksyivät evoluution.” Nykyisin on tullut uutta tutkimustietoa että lapsi luonnostaan tekee oletuksen että on jokin suurempi olento joka on saanut kaiken näkyvän aikaiseksi. Teologinen argumentti on: “On oltava välttämätön olento jotta voi olla olemassa ei välttämätön olento (ihminen).” Maailman kaikkeus ei ole välttämätön myöskään. Lisäksi on epäloogista puhua tieteestä laisinkaan jos ei ole olemassa absoluuttista totuutta. Jos aivomme on vain materiaalin epämääräisten oikkujen summa, niin voidaanko olettaa että aivomme tuottavat luotettavia vastauksia tai tietoa? Aina on joku taho joka määrittää totuuden jos se ei ole Jumala, niin ihminen itse asettuu jumalaksi Jumalan paikalle. Tätä ihminen on tehnyt koko maailman historian ajan ja sen jäljet ovat helposti nähtävillä. Toki ihminen voi saada aikaan hyvää, mutta jos motiivit ovat itsekkäät niin seurauksena on itsensä korottaminen lähes Jumalan asemaan ja tästä seuraa aina toisten kärsimystä.
Suomessa kävi arvostettu apologetiikko WIlliam Lane Craig väittelemässä Helsingin yliopiston Phortaniassa professorin Enqvistin kanssa. Paikalla oli toistasataa ihmistä. Sen sijaan että suomalainen professori olisi edes ryhtynyt esittämään vasta-argumenttia Craigin Jumala-todisteisiin hän kiersi vastauksen ympäripyöreällä fysiikan lauseella. Mielestäni Enqvist toimi raukkamaisesti.
Jos maailman kaikkeutta pystyy tutkimaan logiikalla, niin miksi ei voisi tehdä maailmankaikkeudesta loogisia syy- ja seuraussuhdepäätelmiä koskien Jumalaa? Muistuupa mieleen keskustelun säännöistä että hyvässä keskustelussa keskutelijat puhuvat termein jota kumpikin ymmärtää.

Kunnista ja heimoista

En periaatteessa vastusta kuntaliitoksia kun ne tuovat säästöä, mutta olisikohan hyvä selvittää että onko kunta joillekin ihmisille ainoa heimo tai ryhmä johonka he tuntevat kuuluvansa ja mitä tapahtuu jos heiltä viedään tämä "identiteetti". Kun oon nyt pohtinut asiaa, niin mielestäni useimmat kunnat ovat jo nyt liian
 suuria, jotta tämmöinen heimoidenttiteetti voisi syntyä. Asuin muutama vuosi sitten Hangossa 3 vuotta  ja se oli sen kokoinen kunta, jossa kolmen vuoden aikana sai niin paljon ystäviä, että lähes aina kun oli asioimassa näki tuttavan tai ystävän ja hankolainen identtiteetti oli syntymässä. Helsingissä ei ole näin. Tosin tavallaan Helsingissä, Espoossa kaupunginosat identifioivat hmisen samalla tavalla. Olisiko tämä ryhmään kuulumisen kaipuu myös syy siihen, että nuorehkojen ihmisten parissa on syntynyt ja syntyy jatkuvasti uusia alakulttuureita mm. rokkarit, hevarit, skinit, vikat jne. Mielestäni näiden ryhmien ei tarvitsisi välttämättä olla uhka vanhoille ”heimoille” tai seurakunnalle. Olen kuullut sanonnan, että kaikki kulttuurit voivat toimia Jumalan kunniaksi kunhan ne ensin uudelleen syntyvät. 

Joka tapauksessa useimmat ihmiset kuuluvat useampiin ryhmiin kuten ydinperheeseen, sukuun, kuntaan, seurakuntaan ja kansaan tässä muutamia mainitakseni. 
On monia ryhmiä joihin ihmiset syntyvät. Olen havainnut että monet Suomessa olevat ryhmät (käytän tälle sanaa heimo tästä edespäin) heimot eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Kun heimoon syntyy ja tulee uusi ihminen niin näytäisi siltä että uusi ihminen tuo omalla persoonalla jotain uuttaa rikkautta ryhmään. Monet ryhmät eivät kuitenkaan halua hyväksyä mitään uutta heimoonsa ja vaativat uuden jäsenen mukautumaan heimon aatteisiin, ideologioihin ja sääntöihin. Sen sijaan terve ryhmä toimisi niin, että se ottaisi myös uusia vaikutteita  heimon toimintaan. Koska näin ei käy, niin nähdäkseni tästä syystä monet nuoremmat hakeutuvat toisiin heimoihin ns. alakulttuureihin. Tämä on valitettavaa, koska tällöin uudet heimon jäsenet eristäytyvät esimerkiksi perheheimosta jne ja näiden uusien jäsenten tuoma tärkeä panos näihin heimot jää saamatta. Näin heimot näivettyvät ja häviävät.

Mun mielestäni kunnat ovat jo nyt liian iso ryhmä toimiakseen ihmiselle heimona. Ehkä joitakin poikkeuksia lukuunottoamatta. Tulisi panostaa paikallisuuteen, paikallisiin heimoihin ja siihen korostaa ja vahvistaa sitä mikä ihmisiä yhdistää.

Suomi Jumalan kans(s)a vai jumalaton kansa

Täytyy sanoa, että oli vaikea valita presidentti ehdokas. Tosiasia on että ollaan vähän kiikun kaakun onko Suomi jumalan kansa vai jumalaton kansa. Hyvänä päivänä tää vaikuttaa aika jumalalliselta. Helsingin mediamission aikana aika moni politiikko tuli kaapista ulos ja tunnustautui kristityksi mm. Heinäluoma ja Kätäinen. Huonona päivänä satatuhat päinen lauma hurraa pedon näköselle miehelle kauppatorilla.
Huonona päivänä näyttää siltä, että sama peto on saanut aika paljon pahaa aikaan kadut täynnä roskaa, huumeneula bussipysäkillä ja tupakantupit sotkevat valkoisen hangen. Kuitenkin kun luen bussissa Raamattua, niin yli puolet ihmisestä hymyillen hyvästelevät minut poikkeuksellisen ystävällisesti. Ehkä Suomen kansan hapuilu hyvän ja pahan välillä kuvaa hyvin suomalaisen tai "kristityn" elämää keskimäärin. Atakaa anteeksi tämä huono analyysi, mutta arvioikaa sen paikkansa pitävyyttä: Suomalaiset juhlivat 30 päivää kuukaudessa, mutta kuitenkin yhtenä päivänä huonona hetkenä tai kurjassa olossa hapuilevat armoa ja apua Jumalalta. Näinhän meidän varteenotettava presidenttiehdokaskin toimii omien sanojensa mukaan. Missä Suomi menee, kiinnostaa muo. Kerro sinä kaipaatko elämässäsi uudistusta, Jumalan muutosvoimaa tai Jumalaa, jotain korkeampaa?

Seksuaalisuus Uhattuna osa 1

Juuri tällä hetkellä maaliskuun lopussa 2011 Herramme vuonna me elämme kriittisiä aikoja täällä Suomessa mitä tulee meidän suomalaisuuteen, uskoomme ja suomalaiseen elämänmuotoon. Tunnustan, että olen heti alkujaan haukkaamassa aivan liian suurta palaa kun puhun suomalaisuudesta ja suomalaisen kansakunnan jatkuvuudesta, mutta aion keskittyä tässä ekassa blogikirjoituksessa perheeseen ja perhettä ja parisuhdetta lujittavaan seksuaalielämään.

"Kristillisessä" lännessä on ollut vallalla pitkään kristillinen avioliiton malli, jossa seksuaalinen kanssakäyminen on miehen ja naisen parisuhteen huipentuma ja yhdessäpitävä voima. Kuitenkin teollistumisen, liberaaliteologian ja yhteisöllisyyden romuttumisen myötä ihmiset eivät pidä seksiä vain yhden miehen ja yhden naisen välisenä intiminä luonnollisena yhteytenä vaan haluavat toteuttaa seksuaalisutta kukin parhaaksi näkemällään tavalla ja tämä käsitys tuntuu saavan lisää kannatusta. Tämän alkoi levitä laajemmin sodanjälkeisessä ikäpolvessa 1960-luvulta lähtien. Aluksi ylitettiin hyväksi katsottu raja seksin pitäminen vain avioliiton sisällä. Toisin sanoen seksi aloittiin aina vain aikaisemmin. Nykyisin kaiketi on aivan tavallista, että seksikokeilut aloitetaan jo ala-asteikäisenä tai viimeistään 7-luokalla. Kuitenkin monien psykologien mielestä seksin aloittaminen esimerkiksi 12-13-vuotiaana voi olla haitaksi ja häiritä lapsen henkistä kehitystä./1/ Näyttäisi siltä, että vapaan seksin aatetta levittävät mediat sekä ehkäisyvalistusta ja sukupuolivähemmisöjä edustavat tahot eivät juurikaan vaivaudu kertomaan tätä. Tuntuu, että tärkein ohjaava tekijä on "talousjumala", jonka tahto tuntuu olevan että mitä enemmän lehtiä, elokuvia ja kondomeja saadaan myytyä, sitä parempi. Olisikohan tässä vaarana, että pieni ihminen ja hänen herkkä seksuaalisuutensa jäävät näiden intressien jalkoihin? Nuorena miehenä orastavan seksuaalisuuden herätessä, suurella voluumilla tapahtuva seksuaalinen viestintä paitsi hämmentää, myös sotkee kehitystä ja lisää häpeän tunteita. Vielä 1980-ja 1990-luvulla tätä pystyi jotenkin itse säätelemään ja tv-ohjelmissa oli mielestäni kohtuu määrä seksuaalista ärsykettä. Siitäkin huolimatta ihmetellä voi, miksiköhän esimerkiksi Baywatch ja Lemmenlaiva tulivat juuri lasten koulusta paluun jälkeen? Näitä ohjelmia tuli ehkä kerran päivässä ja illalla aikuisviihdettä tuli sitten todella myöhään. Mainoksissa ei kohtuuttomasti myyty seksillä tuotteita niin kuin nykyisin. Tuntuu, että mopo on karannut joiltakin pahemman kerran käsistä, sillä onhan televisio voimakas viestintäväline ja varmasti ohjaa nuorten käyttäytymistä seksuaalisuuden alueella.

Seksuaalisen kanssakäymisen radikaali muutos on tapahtunut ihan muutamassa vuosikymmenessä. Näyttäisi siltä, että Seta on ainakin Etelä-Suomessa tehnyt määrätietoista työtä muuttaakseen ihmisten seksuaalista kanssa käymistä. Vuonna 1998 vantaalla  meidän lukiossa kävi eräs Setan edustaja maalailemassa jännittävää kuvaa homoudesta ja homona elämisestä homobaareineen ja sen tuomine viehätyksineen. Perusteluna epäluonolliselle homodeittailulle ja luonottamalle miesten väliselle seksille hän esitti, että käyväthän sinkutkin olutta juomassa ja luomassa yhden illan suhteita. Käsittääkseni tällainen elämä on aika tuhoisa niin siinä elävälle kuin hänen läheisilleen. Minkälaisen mallin tämä antaa esimerkiksi lapsille uskollisuudesta? Nyky-yhteiskunnassa ei ole helppoa elää uskollisena puolisolleen. Aiemmin yhden illan suhteet tai avioliiton ulkopuolinen seksi eivät kuuluneet meidän kulttuuriin, jolla Setan edustajan perusteli homoseksuaaliset seikkailut. Myös kahdeksannella luokalla Helsingissä eräs sijainen käytti historian tunnin puhumalla strippaavista miehistä, joista monesti tuli homoja.

Mielestäni nämä homosanoman evankelistat ovat saamassa aikaan kestävyysvajeen meidän yhteiskunnassa, koska tunnetusti hoitosuhteen lasku aiheuttaa ongelmia. Sen lisäksi, että he romuttavat perinteistä perhemallia, niin he suuntaavat nuorten miesten haluja isyydestä aivan väärään suuntaan. Mielestäni seksuaalisuus on herkkä ja intiimi asia ja nuorelle ihmiselle tulisi aikaa vähitellen tunnistamaan ja herämään omaan seksuaalisuuteen. Nämä ihmiset, jotka tulevat läväyttämään murrosikäisille koko karuuden homobaareista, homomiehistä, jotka esiintyy striptease-show:ssa, yhdenyön suhteista eivät mielestäni ota riittävästi huomioon toisten ihmisten herkkyyttä ja tehneet nuoren kehittymiselle oikeutta. Päin vastoin tällaisella "valistuksella" häiritään orastavaa seksuaalisen identin kehittymistä. Tämä homoasian mies (luullakseni) esitti, että nämä ennen normaalisti seksiin suuntautuneet tulivat homoiksi kun toimivat tällaisessa toimessa ja kyllästyivät naisten kanssa makaamiseen. Tämä on mielestäni aika erillainen näkemys mitä julkisuudessa kerrotaan homouden synnynnäisestä taipumuksesta. Tämä on mielestäni enemmän linjassa sen kanssa mitä puhutaan Raamatussa ihmisen luomisesta ja siitä että alussa kaikki oli täydellistä ja siitä seuranneesta rappiosta.

Sellaista uskonnollista yhdyskuntaa ei voi sanoa kristilliseksi kirkoksi, joka siunaa (tarkoitan että edistää sellaisen tavan) homosuhteessa elävän elämän tavan. Kirkon tulisi päin vastoin ohjata heitä parannukseen.  Selvää on että he eivät ole oppineet tuntemaan Kristusta, koska monet asiat ovat kristin uskoon vihkiytymättömälle peitteen takana, joka otetaan pois kun usko tulee ihmiseen. Eihän samasta lähteestä voi tulla makeaa ja karvaista vettä. /2/

 Se, että kirkko puhuisi homoseksuaalisuudesta syntinä ja sitä harrastavat tiedoistaisivat homoseksuaalisuuden synniksi olisi askel parantumiseen ja pääsemiseen eroon tästä synnistä kuitenkin tietäen että tässä ajassa ei välttämättä täydellistä parantumista ole tiedossa tai tilaa jossa ei koskaan tule kiusatuksi. Mielestäni nuorten olisi syytä myös saada viestiä, että ei aina tarvitse ystävyyssuhteen jälkeen mennä kumppanin kanssa sänkyyn. Tämä on myös ainut varma sukupuolitautien ehkäisykeino, joka on eräissä Afrikan maissa osottautunut erittäin tehokkaaksi keinoksi.

 /1/ Tytöt, pojat ja seksi, Saara Kinnunen
 /2/ Jaak 3:11-12, UT1992

Tämän tekstin kopiointi vain asianomaisen luvalla. markuslintinen@gmail.com

http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/markuksenlipas/markuksenlipas/lahjoita/